Mä olen tuijottanut värisävyjä tunnin, toivoen, että mun ei tarvitsisi tehdä sitä. Huomaan ajattelevani niitä päiviä, jotka tulevat vielä joskus. Unelmia.

Se aika tulee vielä joskus, jolloin mun ei tarvitse käpertyä vuokrakaksion sohvalle turvaan iltaisin ja leikkiä, että tämä on mun kotini. Se päivä tulee vielä, että mun ei tarvitse kerätä pulloja ojasta saadakseni tupakat ostettua. Se päivä tulee vielä, että kun isä tarjoaa bensarahaa, mä voin sanoa ei kiitos ja oikeasti tarkoittaa sitä. Se päivä tulee vielä, että mä voin ostaa kivan paidan - ilman että syön makaroonia 2 viikkoa.

Niihin päiviin on aikaa. Se ahdistaa. Aika matelee vain kiusatakseen minua.

Mutta ennen kuin ne päivät tulevat, voin vain halata rakkaitani, suudella poskelle ja kiittää avusta. Voin tehdä työni, käydä kouluni, tehdä kaikkeni, että saan sen mitä haluan.

Miten sä voitkaan olla
noin tyhmä ja viisas samalla?
Sun ristiriidat mut hajoittaa.
Ei tällaista kestä.

Sä sanot et tahtoisit niin
uskoo yhteisiin unelmiin,
mut kaikki vaan ei oo kohdallaan.
Sen sinusta huomaa

Mikä mussa on vikana?
Mikä saa sinut pelkäämään kättä ojentaa?
Mä en vieläkään tajua
mitä siinä voi menettää jos heittäytyy

Sä tiedät panokset pelipöydällä
ja tiedät että niitä ei helpolla
voi voittaa

Oletsä koskaan ollut
yhtään sen varmempi kuin nyt?
Tai pystytkö siihen ollenkaan?
Taistelenko yksin?

Tahtoisin sun näkevän
miten paljon mä tahdonkaan,et tää vois kantaa
Mut leikitsä sokeaa
vai johtuuko tää siitä, et sä et tahdo..?

Sä tiedät miten sääntöjä kierrellään
ja kuinka niistä viidakko väännetään
johon eksyy
Sun leikissäsi ei ole voittajaa
Miten tää auttaa kumpaakaan
eteenpäin

Sä tiedät panokset pelipöydällä
ja tiedät että niitä ei helpolla
voi voittaa
Sä tiedät että kipu voi kasvattaa
Mut se ensin täytyy kohdata uskaltaa
ja voittaa

                                           -irina-

Jos meillä olisi taustamusiikki.

Ihan totta.

Kuinka paljon helpompaa on eläytyä ja elää, sukeltaa tunteisiin hyvän musiikin ympäröidessä. Rakkaus on tosi rakkautta, ilo iloisempaa, suru syvempää, jännitys jännittävämpää. Joulukin on oikeasti joulu, sellainen kuin pienenä.

Musiikki saa mut tuntemaan itseni eläväksi. Miksi mä olen unohtanut kuunnella sitä ?

" Ja muista pysyy hiljaa
älä naapureille anna syytä valittaa"

HA!

 

Noranda

Aina sitä toivoo, ettei tarttis tehdä mitään. Sais olla vaan, nukkua ja olla yökkärissä vaan koko päivän. Mutta, silloin kun se on mahdollista, se ei olekaan niin mukavaa. Mä tylsistyn kuoliaaksi täällä. Ajatuksia pyörii päässä miljoona ja oikeestaan tarttis jotain tehdäkin, mut kun on saanu laiskavaihteen päälle, niin ei jaksa. Ei jaksa edes ajatella.

Oikeastaan jaksaa kyllä ajatellakin, mutta ne ajatukset jotenkin sotkeutavat. Jokaisen ajatuslangan päässä on umpisolmu. Suurimmat solmut johtuvat taas, niin kuin aina, rahasta. Miten esimerkiksi on mahdollista, että kun on tuhlannut rahansa jouluun ja joulun jälkeen on lompakossa vain koiperhosia ja kaiku, niin lemmikki sairastuu. Ja joutuu taas lainaamaan rahaa.

Vaikka lemmikit ovat mulle kaikki kaikessa, niin ei niiden kanssa eläminen aina juhlaa ole. Ensikuussa toisen kanssa leikkaukseen, toisen kanssa muut pakolliset lekurikäynnit. Kolmas on jo vanha ja raihnainen, eikä varmasti ole enää seurassamme kauan. Huolta, sitä ne tuottaa. Mitä jos terveystutkimuksista paljastuu jotain ikävää. Mitä jos toisen leikkaus meneekin huonosti, tai jotain vielä ikävämpää tapahtuu. Miten selviän kolmannen menetyksestä.

Oma elämäkin kaipaisi muutosta. Opiskelut täytyisi ensi vuonna saada suoritettua. Ja löytää valmiiksi työpaikka. Suhde kaipaisi uusia tuulia masentavan seisahtaneen saman vanhan rutiinin tilalle. Pitäisi harrastaa enemmän. Saada uusi auto. Lopettaa tupakointi ja alkoholin juonti. Laihtua, liikkua ja syödä terveellisesti. Voittaa lotossa.

Kohta on uusi vuosi ja kaikki saavat mahdollisuuden "aloittaa kaiken alusta". Ainakin pariksi viikoksi, jonka jälkeen kyllästytään ja palataan vanhoihin rutiineihin. Syödään taas niin, että napa ruskaa ja poltetaan taas aski päivässä. Koirat ajetaan autolla metsään juoksemaan vapaana. Maataan sohvalla ja katsellaan televisiota, selaillaan netissä. Pah. Blaah.  

Uusi vuosi. UUSI VUOSI. Perkele, uusi vuosi ei avaa mahdollisuuksia muille kuin kalenteribisnekselle ja naistenlehdille. Ja kaiken lisäksi sitä on taas kohta uuden vuoden myötä vanhempikin. Mä pistän uuden vuoden banniin. Tai no, ehkä mä ostan sen uuden kunto-lehden sittenkin ja kidutan itteäni 2 viikkoa. Ja menen sitten heselle. Ja kaljalle.

Noranda